Männyn siemenpuumenetelmässä on oleellista kiinnittää huomio ennen hakkuuta puuston terveyteen ja latvusten runsauteen. Tähän voidaan vaikuttaa hyvällä metsänhoidolla. Siemenpuumenetelmää on suositeltavaa käyttää keskikarkeilla ja karkeilla maalajeilla. Lajittuneissa VT- ja sitä karummilla kankailla lopputulos on suotuisin. Hienojakoinen maasto on liian rehevää ja tällöin on vaarana, että routa tuhoaa sirkkataimet. Männyn siemenpuumenetelmä soveltuu hyvin maisemallisesti herkille alueille.

Männyn siemenpuumenetelmää voidaan auttaa ja tehostaa ajoissa tehdyllä maanmuokkauksella, hakkuutähteiden keräämisellä, kulotuksella ja kantojen nostolla. Etelä-Suomessa siementuotanto on yleensä riittävää. Maanmuokkaus on tarpeellinen ennen menetelmän käyttöönottoa. Muokkaus tulisi tehdä ennen syksyä, jolloin siemenet varisevat puista maahan. Tehokkaalla lautasaurauksella saadaan riittävästi kivennäismaata (20-25 %) esiin. Muokkausjäljestä ei ole tarpeellista tehdä liian syvää, noin 10 cm vako riittää. Kantojen nostolla, lisälaikutuksella, hakkuutähteiden keräämisellä ja kulotuksella voidaan parantaa lopputulosta. Muokkausjälki pysyy hyvänä vain lyhyen aikaa, Etelä-Suomessa 3-4 vuotta ja Pohjois-Suomessa 5-10 vuotta. Raivaaminen on välttämätöntä, koska lehtipuut ja muu aluskasvillisuus kehittyvät mäntyä nopeammin. Se tulisi tehdä 6-7 vuotta muokkauksen jälkeen. Raivauksessa suositellaan myös, että kehityskelpoiset havupuuryhmät säästetään.

Tapion suositusten mukaan siemenpuita tulisi jättää 50-150 kpl/ha. Tutkimuksen mukaan siemensato on suurinta runkoluvun ollessa 100-200 kpl/ha. Siemenpuita jättäessä kannattaa ottaa huomioon reunametsän siemennyskyky, puiden koko ja kasvupaikan viljavuus. Iällä on vähän merkitystä lopputulokseen. Siemenpuiden määrässä on syytä ottaa huomioon mahdolliset myrskytuhot ja puiden merkkaus tulee tehdä omana toimenpiteenään.  Siemenpuut tulee poistaa viimeistään 5 vuotta riittävän taimettumisen toteamisesta. Lainsäädännön mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa luontainen taimiaines olisi saatava syntymään 2 vuoden kuluessa. Puiden poisto tulisi tehdä talvella, mielellään suojasäällä. Osa siemenpuista tulee jättää säästöpuiksi.

Kaistalehakkuussa uudistusalalle ei jätetä emopuustoa, vaan luotetaan reunametsien siemennyskykyyn. Kaistaleista tehdään niin ohuita, että reunametsien puut voivat siementää kaistaleet. Metsän tulee olla harvennuksin käsiteltyä, jolloin vältetään myrskytuhoriskit. Ajoitus on sama kuin siemenpuuhakkuussa ja maanmuokkaus sekä raivaus ovat välttämättömiä toimenpiteitä.

Uudistusrintamassa uudistusalaa kasvatetaan vähitellen reunametsän hoitaessa siemennyksen. Metsän tulee olla harvennuksin käsitelty ja tasarakenteinen. Uudistusrintamalla on jatkuva myrskytuhovaara. Menetelmä soveltuu hyvin maisemallisesti herkille alueille.

Kuusen suojuspuumenetelmä on monivaiheinen, eikä sen onnistuminen kivennäismailla ole varmaa. Menetelmää voidaan harkita, jos uudistettavan puuston alle on muodostunut kasvatuskelpoista taimikkoa, metsää on käsitelty riittävin harvennuksin, siinä on sekametsärakenne tai luontaisesti muodostuneita, pieniä aukkoja, joissa on tapahtunut taimettumista. Ennen menetelmän käyttöönottoa elinkelvoton alikasvos raivataan pois, harvennetaan kieroajan lopulla kuusikkoa 300-500 kpl/ha ja ”väljennyksessä” suositaan koivua ja mäntyä. Kun taimiainesta on syntynyt, on suojuspuustoksi jätettävä noin 200 runkoa, mukaan lukien mäntyä ja koivua. Maata ei muokata. Suojuspuusto poistetaan, kun taimet pärjäävät pintakasvillisuudessa. Menetelmässä aikaa kuluu 15-20 vuotta.

Kuusen suojuspuumenetelmän tulokset ovat olleet heikkoja, koska sitä on yritetty soveltaa hoitamattomiin tiheisiin kuusikoihin, paksu ja kuiva humuskerros haittaa taimettumista ja myrskytuhojen mahdollisuudet ovat suuret. Kuusien hyviä siemenvuosia on harvakseltaan, Etelä-Suomessa 2 kertaa vuosikymmenessä, Pohjois-Suomessa vielä harvemmin. Lisäksi suojuspuiden poistossa noin 30 % taimista vaurioituu. Tämän vuoksi Tapio ei suosittele menetelmän käyttöä yksityismailla.
Kuusen kaistalehakkuussa ja uudistamisrintamassa luotetaan reunametsien siemennyskykyyn. Menetelmät soveltuvat soistuneille kankaille ja viljaville luontaisille soille. Maata muokataan ainoastaan kivennäismailla, soilla ei. Kaistaleiden tulee olla 20-50 metriä leveitä ja ne tulisi muotoilla maaston mukaan. Tulokset vaihtelevat, eikä Tapiolla ei ole käytännön ohjeita näihin menetelmiin. Ne soveltuvat maisemallisesti herkille alueille.